Torstai-ilta, Aurajoki heijastaa neonvaloja, ja jostain etäisyydeltä kuuluu JVG:n basson syke. DBTL Turussa ei ole vain musiikkia ja makkaraperunoita. Se on kuin kaupunki avaisi salaisen toisen kerroksen, johon astuu vasta kun kello ylittää kymmenen ja ilma alkaa tuoksua grillisavun, oluen ja odotuksen sekoitukselta.
Ja joo, puhutaan siitä, mistä moni kuiskii mutta harva kirjoittaa: seksiseuraa löytyy festareilta yllättävän helposti, jos vain tietää missä liikkua ja miten lukea tilanteita.
Unohda pääportin ruuhka. Jos etsit seksiseuraa, Aurajoen varren rennot iltaterassit ovat usein parempia kuin itse festarialue. Erityisesti: • Föri-laiturin viereinen baari – ihmisiä virtaa jatkuvasti, ja moni jää hetkeksi juttelemaan tuntemattomille. • Vanhan suurtorin varjoisat nurkat – yllättävän intiimiä, etenkin jos bändi soittaa juuri silloin balladia. • Ruokakojujen jälkeinen alue – se hetki kun ihmiset istuvat syömään ja alkavat spontaanisti jakaa pöytiä.
Kerran näin parin, jotka tapasivat kebabjonossa ja päätyivät 20 minuutin sisällä halailemaan Auransillan kaiteella kuin teinileffassa.
Festareilla ihmiset ovat jo valmiiksi avoimemmassa tilassa – kirjaimellisesti ja henkisesti. Ei tarvitse tekosyitä, keskustelut syntyvät yhtä helposti kuin kaadettu olut muovituopista.
Olen itse huomannut, että Turun DBTL:ssä on jopa helpompaa aloittaa keskustelu kuin monessa muussa suomalaisessa tapahtumassa. Ehkä syynä on se, että kaupunki on juuri sopivan kokoinen: tarpeeksi ihmisiä, mutta ei niin paljon, että hukut massaan.
Paras aika etsiä seksiseuraa ei ole välttämättä festarin pääesiintyjän aikana. Silloin ihmiset ovat liian keskittyneitä musiikkiin. Sen sijaan:
Ja joskus paras flirtti syntyy ilman sen kummempaa päämäärää. Kaikki kontaktit eivät tarvitse jatkoa seuraavaan aamuun.
Kun aurinko nousee ja Aurajoki on taas hiljainen, jäljelle jää vain muistot, ehkä uusi tuttavuus puhelimessa ja tunne, että Turussa kesäyöt ovat jotenkin lämpimämpiä kuin muualla. DBTL on kuin kaupunki antaisi luvan olla rohkeampi. Seksiseuraa voi löytyä, mutta tärkeintä on ehkä se, että hetken kaikki tuntuu mahdolliselta.